Saisinko vaaleanpunaisen banaanin?

Lauantaipäivän kuluttaa mielellään kiertäen ympäri Vantaata, Helsinkiä ja Porvoota..
Mutta silloin kuin turhautuneena etsii jotain yksinkertaista ja yleistä asiaa niin voi jeesus kun sitä ei vaan ole missään.. Aina pitäisi etsiä vaaleanpunaista bamaamoa

Tarina alkaa kun aamulla herään yllättävän aikaisin viemään koiran lenkille ja odotus vapaapäivästä on vielä katossa. Päätimme lähteä etsimään linssisuojaa Sony kameralle (mahtavasti olin hukannut edellisellä kuvausretkellä koko suojan)...

Gigantti otti hienosti vastaan ja totesi lopuksi että "ei, ei ole, valitettavasti täysin loppu.. Mutta osta tämmöinen nauha siihen niin pysyy tallella kun saat suojan".

Verkkokaupassa ei myydä Sonyn suojia eikä oikeaa kokoa... Mutta löytyihän sieltä mukaan tyttömäisen punainen kameralaukku.

Rajalassa oli jopa suojia, mutta niin järjettömän hintaisia että pieni pää pyörähti ympäri suu loksahtaen. Ei tällaiselle hävittäjälle voi tuollaista ostaa kun halvemmalla löytyy samoja. Pointsit kylläkin ystävällisestä palvelusta.

Matka päättyi Porvoon nakkigrillille jossa söimme yltiöpäisen tyhjät mahat niin täyteen ettei edes autolla jaksanut Porvoota kiertää, joten suunta takaisin kotia.


Mahan täydeltä Porvoon maisemaa

 Matkalla kohti kotiluolaa.

Itse en ole niinkään kirkkoväkeä, mutta kirkot ovat mystisen oloisia monesti jo ikänsä puolesta.







 Mutta matkaan hypähti mukaan linssisuojan nauha, kameralaukku, makkaraperunat, hampurilainen, sekä maitoa :) Ei turha reissu ei... MUTTA SE LINSSISUOJA!!!

Ja kellohan olikin siinä vaiheessa jo 20.00.. Uuden Piratesin katsomisen aika...